sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Viikon 30 liikunnat

Maanantai: crosstrainer 70min + kuntosali 30min
Tiistai:  crosstrainer 45min + core 30min
Keskiviikko: bodypump 60min + crosstrainer 20min
Torstai: crosstrainer 35min + core 30min
Perjantai: crosstrainer 40min + kuntosali 30min
Lauantai: kävely-hölkkä yhdistelmä 45min
Sunnuntai: bodypump 60min + crosstrainer 45min + kuntosali 30min

Nyt näyttää melko hyvältä sanoisin! Ens viikolla tosin pitää muutama päivä huilata. Huomenna mulla on PT-tapaaminen, joten saa taas vetää sellaseen rääkin että ei mitään rajaa.

Ainut mikä tässä viikossa masentaa on toi perjantai. Tai sain sit lopulta ihan hyvä treenin tehtyä, mutta kun mun itsetunto ei kestä sitä et ähkin salilla naama punasena kun vieressä vetää 50 kilonen nätti tyttö minishortseissa 5 kertaa isommilla painoilla kun ite hikoilee pää punasena. Ehkä saan joskus mun itsetunnon takasin ja pystyn käyttämään minishortseja salilla...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Teiniangsti

Tää menee nyt vähän tämmösen teiniangstin puolelle, mut antaa mennä. 

Se on jännä miten lihavuus vaikuttaa ihan kaikkeen. Oon kertonut täälläkin monta kertaa jo, että mun itsetunto on olematon. Siis sitä ei ole. En uskalla kysyä niitä mun harvojakaan kavereita tekemään jotain, koska pelkään että ne ei halua näyttäytyä mun kanssa missään, koska oon niin lihava. En uskalla lähestyä uusia ihmisiä, koska kuka nyt haluis tämmöseen läskiin tutustua? Puhumattakaan siitä että saisin enää koskaan poikaystävää.

Tästä päästäänkin aiheeseen... Olin tosiaan viime vuoden vaihdossa, jossa tapasin paikallisen miehen, joka ihme kyllä näki mussa jotain. Käytiin ulkona, viimeset viikot tää mies käytännössä asu mun luona, vaikka tenttikuukausi oli meneillään ja tuolla tentin reputtaminen ei oo ihan yhtä pieni asia kuin Suomessa. Mun viimesenä päivänä se lupas että me yritetään jatkaa 3500 kilometristä ja puuttuvista suorista lennoista huolimatta. Kaksi viikkoa mun kotiinpaluun jälkeen hän ilmoitti ettei pysty tähän. Nyt kaks kuukautta myöhemmin me ollaan vielä yhteydessä melkein päivittäin, mutta kavereina. Hän kerto haluavansa pitää yhteyttä kaikesta huolimatta, en todellakaan tiedä miksi. Olin jo valmis muuttamaan pysyvästi tähän maahan 9 kuukauden päästä kun saan mun kandin valmiiks, mutta ei... 9 kuukautta on naurettava aika, varsinkin kun olisin voinut käydä siellä ainakin 3 kertaa tänä aikana. 

Miten tää liittyy mun painoon? No mitenköhän. Syytän itteäni, että ehkä se haluis vielä mut, jos olisin laiha. Järki sanoo, että se johtuu välimatkasta ja ehkä en vaan ollut oikee, mut se pieni ääni mun pään sisällä huutaa että ei kai kukaan nyt läskiä haluu. Sama ääni huutaa myös että jos laihdun niin ehkä hän muuttaa mielensä. 

Tiedän ettei niin tuu käymään. Oon jo suunnitellut mun elämän niin että keskityn luomaan uraa, koska perhettä en koskaan tuu saamaan. Yritän ajatella että en sitä haluiskaan. 

Toisaalta yks mun elämäni kovimmista iskuista oli kun mun selän takana sanottiin "Heidi olis naamasta tosi kaunis, mutta kun se on niin lihava..."

torstai 25. heinäkuuta 2013

Paino

Mä tein sen. Punnitsin itseni ekaa kertaa vuosiin. 80,8kg, joo oli iltapaino mutta paino kuitenkin. Vähintään siis 11 kiloa tiputettavana, jotta oisin normaalipainoinen. Oon siis 166-167cm pitkä. Nyt on ainakin konkreettiset numerot mistä jatkaa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Viikon 29 liikunnat

Vieläkin masentaa ja itkettää. En ymmärrä miten on mahdollista, että jos viikossa kuluttaa yli 3000 kaloria liikunnalla ja syö päivässä n. 1600kcal niin ei laihdu. Tolla kalorimäärällä pitäis laihtua jo pelkästään istumalla sohvalla... Mut ei...

Tässä kuitenkin ne tän viikon liikunnat. Ei varmaan tarvii kertoa, että tällä hetkellä motivaatio lähteä salille on 0.

Maanantai: crosstrainer 60min + kuntosali 30min
Tiistai: core 30min + crosstrainer 30min
Keskiviikko: Bodypump 60min + crosstrainer 20min
Torstai: Core 30min + crosstrainer 45min
Perjantai: -
Lauantai: Hölkkä-kävely yhdistelmä 45min
Sunnuntai: Bodypump 60min + crosstrainer 15min

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Pettymysten pettymys

Oon treenannut nyt kuukauden. Vähintään 5 kertaa viikossa, ainakin tunti kerrallaan. Silti sentin senttiä ei oo lähtenyt. Ei milliäkään. Syön naurettavan vähän, kieltäydyn kaikesta ylimääräsestä. Silti ei mitään. Turhauttaa ja itkettää.

Mitä järkeä tässä on? Onko mun pakko olla lihava loppuelämäni? Enkö koskaan voi mennä rannalle?  Miksi mä edes yritän enää? Tekis mieli mennä tyhjentämään filmtown irtokarkeista ja ostaa parit sipsipussit.


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Viikon 28 liikunnat


Maanantai: crosstrainer 50min + kuntosali 40min
Tiistai:Bodybalance 55min
Keskiviikko:Bodypump 55min
Torstai:Core 30min + crosstrainer 45min
Perjantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: Bodypump 55min

Ihan itteekin hävettää miten vähän tuli tehtyä mitään...  No, tällä viikolla otetaan takasin. 

Tuntuu, että mun jenkkakahvat on pienentynyt. Todennäkösesti kuvittelen vaan kaiken.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kaiken takana on masennus

Ei oo helppoa olla läski. Tuntuu että se vaikuttaa öö... about kaikkeen. Mun itsetunto on ihan pohjamudissa, tai no, sitä ei siis oo. Mua kiusattiin koulussa vuosia, joka päivä sai kuulla olevansa läski ja ruma... se päivä kun sain silmälasit on varmaan mun elämän masentavin päivä. No, ainakin sai kuulla muita haukkumasanoja niiden ikuisten läski ja pizzanaama -huutojen tilalla. Voitto se on pienikin voitto.

No, joka tapauksessa... En vieläkään, siis yli 6 vuotta yläasteen loppumisen jälkeen, uskalla tehdä tiettyjä asioita. Uusiin porukoihin meneminen tuntuu uskomattoman vaikeelta ja jos joku peruu jonkun menon, nii ajattelen heti että vika on mussa ja mun kanssa ei vaan haluta olla.

Myönnän olevani yksinäinen. Asun vanhempieni luona, koska äitini ei hyväksy sitä, että haluan jo muuttaa pois. Come on, oon 22-vuotias ja asuin just vuoden ulkomailla...yksin. Ei se ehkä oo siitä ettenkö pärjäis, enemmänkin siitä, että mun pitää toimia samalla tavalla kun äitikin on tehnyt. Asua kotona 25-vuotiaaksi ja ostaa suoraan asunto. Vuokralla asuminen on pahasta. Miten tää sitten liittyy siihen yksinäisyyteen? En uskalla tehdä mitään. Haluisin kerrankin tuntea olevani nuori, tehdä asioita, joita reilut parikymppiset opiskelijat tekee. Haluisin oman kaveriporukan, jonka kanssa tehdä kaikkea... Mut ei... Yläasteella mulla ei ollut kavereita, lukion paras kaveri teki itsemurhan, toisen kanssa käyn ehkä parin kuukauden välein kahvilla ja kuuntelen kuinka se moralisoi mua et miten paska oon kun asun kotona (toim.huom. oon tienannut omat rahani kyllä jo 16-vuotiaasta lähtien, joten en oo mikään pappa betalar... ja mielelläni sen asunnon ottaisinkin, mutta kun ei oo ihan varaa maksaa 700€ vuokria ja HOAS ei haluu vuokrata mulle yksiötä, koska mun vanhemmat asuu pk-seudulla) ja loppujen kanssa mulla meni abivuonna välit poikki, koska en halunnut/jaksanut/ehtinyt ryypätä joka viikko.

Sit oli tietenkin S. Seurustelin S:n kanssa 5 vuotta, siitä asti kun olin 16. S oli vähän sairas. En saanut tavata mun kavereita, en saanut käydä missään. En myöskään saanut jättää S:a. Sitten lähdin vaihtoon ja viikon jälkeen ilmotin, että tää oli tässä. Monet ystävyyssuhteet oli jo ohi, mutta ainakin pystyin nauttimaan mun vaihtovuodesta. Nyt tulin Suomeen ja tajusin mitä toi suhde oli aiheuttanut. En ekana opiskeluvuonna käynyt missään, koska S ei päästänyt. Seurauksena on se, että en tunne meijän tiedekunnasta ketään. Harmi vaan että meijän alalla verkostoituminen yliopistossa on ihan ehdotonta töiden saannin kannalta. Koitin käydä spexissä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun en saanut ikinä mennä sinne.Ja ne ihmiset keihin tutustuin siellä muodosti jo oman porukkansa.

Toisaalta, se että asun porukoiden luona rajottaa myös mun sosiaalista elämää. En pysty olee kaupungissa koko yötä, koska en pääse klo 1 jälkeen kotiin mitenkään - taksi maksais varmaan 70€. Ja toisaalta sit taas tuntuu turhalta mennä mihinkään muutamaks tunniks. Tuntuu, että kaikkeen sosiaaliseen elämään liittyy alkoholi. En kehtaa edes online deittailla, koska joutuisin selittää mun vanhemmille mun menoja. Tiedän, oon 22-vuotias, mutta en vaan haluu pilata välejä vanhempiini.

Uskon, että mun elämä helpottuis huomattavasti jos olis oma kämppä. Tai siis, ei oma, mutta vuokra. Pystyisin menee niiden harvojen kavereiden kanssa ulos, jolloin voisin ehkä tavata uusiakin ihmisiä. Toisaalta pelkään tavata ketään, koska tunnen et ne kattoo mua "Nätti tyttö, mut miks se on noin lihava?" Oon niin kyllästynyt olemaan just a pretty face. Vaihdossa oli helppo tutustua ihmisiin ja mulla olikin siellä kymmenittäin kavereita, joka päivä oli jotain menoa, joskus toivo vaan että olis edes yks ilta omaa aikaa ollut. Ja nyt... mulla ei muuta kuin omaa aikaa ookkaan.

Niin piti siitä lihavuuden vaikutuksesta ihmisiin tutustumiseen puhua. Vähän aihe pomppas... Nojoo, siis... tuntuu ettei kukaan haluu edes tutustua kun ne kattoo että on lihava, eli siis oon laiska ja tyhmä. Lisäks näytän niin ällötävältä ettei ne haluu ees näyttäytyä mun seurassa. Puhumattakaan siitä, että joskus tapais jonkun miehen... Miehille oon vaan nätti naama ja isot tissit.

Oon pohtinut vakavasti itsemurhaa n. 13-vuotiaasta asti - siis melkein puolet elämästäni. Edes jonkunlaisen sisällön saaminen elämään helpottais tätä tuskaa. Treenaamisella saan jotain iloa, tiedättekö, kun ei oo mitään muuta sisältöä niin jopa asiat, joita on ennen vihannut hyvin syvästi, alkaa tuntumaan kiinnostavilta :D

Ehkä jonain päivänä oon vielä laiha ja suosittu. Tosin on vähän vaikee alottaa mistään, kun ei oo sitä yhtä kaveria, kenen kautta tapais lisää...

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Viime päivien syömisiä

En jaksa/muista/ehdi päivittää ruokapäiväkirjaa tänne ihan joka päivä, mutta lätkäsempä tänne nyt parin viime päivän ruokia:

Keskiviikko:
Aamiainen:
Tattaripuuroa (1dl tattaria ja 2,5dl vettä), ruokalusikallinen voita
Rainbown mansikka proteiinirahka
Nektariini

Aamun välipala:
170g Mustikka skyr

Lounas:
180g kreikkalaista salaattia (salaatti, kirsikkatomaatti, feta, oliviiöljy)
200g savulohta

Iltapäivän välipala:
Easybody double chocolate proteiinipatukka

Iltaruoka:
280g Kaali-jauhelihapataa (kaalia, vähärasvaista naudanjauhelihaa, sipulia, mustapippuria)

Torstai:
Aamiainen:
Kaurapuuro gluteenittomasta kaurasta (1dl kauraa, 2,5dl vettä), ruokalusikallinen voita
Semperin gluteeniton rouheinen minipatonki
Viipale oltermanni 17%
Viipale meetvurstia

Lounas:
180g kreikkalaista salaattia (salaatti, kirsikkatomaatti, feta, oliviiöljy)
200g savulohta

Iltapäivän välipala:
170g banaani skyr

Päivällinen:
3dl hernekeittoa

Iltapala:
200g vesimelonia ja 2kpl nektariinia blendattu juomaksi

Perjantain ruoat tulikin jo kirjattua aika pitkälti tänne, illalla söin vielä 100g grillattua naudanlihaa, 8kpl ruusukaaleja ja viipaleen halloumia sekä myöhemmin nektariinin, mansikoita (n.1dl) ja mustikoita (n.1dl) sekä 3rkl turkkilaista jugurttia.

En tiiä... Oon tosi huono ravintoasioiden kanssa, joten arvostaisin palautetta :)








Lähtökohdat

Yrjöysvaroitus!

Lupasin laittaa kuvat projektin alussa niin laitan ne nyt sit. Ei oo mitään kaunista katsottavaa, tiedän. Vatsasta pitää saada vaikka kuinka paljon pois, samoin reisistä ja käsivarsista.


Seuraavat kuvat isken tänne parin kolmen kuukauden päästä. Toivotaan että silloin näkyis edes ihan pieniä muutoksia. 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Pieniä voittoja

Eipä olis uskonut että keliakiastakin olis hyötyäkin joskus... Meillä töissä on tapana tuoda herkkuja loman alkamisen kunniaksi. Tänään neljä henkilöä jäi lomalle, joten voitte vaan kuvitella niiden herkkujen määrää. Oli pullaa, keksiä, suklaata, sipsiä... Kun ei syö alkaa heti kysely; ootsä jollain dietillä? En tajuu miten se edes muille kuuluu vaikka olisinkin dietillä, mutta totesin vaan kaikille että joo en voi syödä keliakian takia. Osan kohdalla se olikin totta, mut samaan tekosyyhyn sai ahdettua kaikki muutkin herkut. Toisaalta eipä tullu houkutustakaan syödä kun en jaksanut lukea sipsien ja suklaan tuoteselosteita.Oon kyllä ylpee itestäni; 8 tuntia metrin päässä herkkuvuoresta eikä yhen yhtä suupalaa mennyt alas!

Tän päivän syömiset muuten on taas ihan vituillaan. Aamulla söin kaksi gluteenitonta siemensämpylää, välissä viipale juustoa ja meetvurstin siivu. Kolmen tunnin päästä söin melooniskyrin. Tästä kolme tuntia niin söin 200g vuohenjuustosalaattia, jossa oli vuohenjuustoa, salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, viinirypäleitä ja siemeniä. Päällä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Lisäksi purkillinen tonnikalaa vedessä. Tästä kolmen tunnin päästä söin Rainbown proteiinirahkan ja banaanin.

Nukuin aamulla pommiin joten en ehtinyt keittää puuroa, joten piti turvautua hätävaraleipiin, jotka sai syötyä matkalla.

Kävin tänään ostamassa kvinoaa. Ja kokojyvätattaria. Jospa niistä sais vähän lisää kuituja, kun tuntuu ettei mulle oikein muuten noita kuituja päivän aikana tuu syöytyä...

Ahdistaa jo valmiiks kun tänään pitäis pitää välipäivä treenistä, kun tullu taas 5 päivää putkeen treenattua. Tunnen itteni niin lihavaks ja laiskaks kun en mee salille. Huomenna mulla on vapaapäivä, mut se menee kirjastossa lukiessa tenttiin. Illalla on sit pakko käydä lenkillä...

Jotenkin löllöolo vaan. Tuntuu et vatsamakkarat vaan isontuu ja reidetkin on niin oksettavat et hikoilen farkuissa.Ehkä tää tästä, tiedän ettei tuloksia tuu parissa viikossa mutta viehän se nyt pirusti motivaatiota kun ainut kehitys mitä huomaan on se, että jaksan pumpissa tehdä jo yli puolet dipeistä...

Nah, palailen huomenna alotusvalokuvien kanssa asiaan :)

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Miten minusta tuli läski?

Muistan että ensimmäisen kerran oon itkenyt mun koon takia kun olin 9-vuotias. Tanssin yläasteen loppuun asti tosissani balettia ja noh, sanotaanko jos tissit on kokoa 75E niin vartalo ei ehkä oo ihan balettitanssijalle ihanteellisin. Mulla oli jo pienenä paksut reidet ja pömppömaha. 9-vuotiaana mun baletinopettaja kerto mulle että pitäis laihduttaa tai muuten mun on turha jatkaa tanssimista.

En tiedä mistä se tuli et oisin ollut lihava. Meillä kotona on syöty aina normaalisti ja olin ihan normaalikokonen lapsi. En oo varmaan koskaan syönyt pizzaa tai hampurilaisia vanhempieni kanssa. Karkkipäivä mulla oli siihen asti että aloin ite ostamaan omat karkkini.

12-vuotiaana en kestänyt ja vaihdoin tanssikoulua. Tanssin yläasteen loppuun asti, mutta tiesin jo varmaan seiskaluokalla että mun vartalo on esteenä mun urahaaveille. Yläasteella mua kiusattiin tosi pahasti ja se on jättänyt omat jälkensä mun itsetuntoon (kerron tästä erikseen lisää). Kolme vuotta "läski" huutoja aiheutti sen että aloin yrjöämään ruokiani säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Tapasin yläasteen jälkeen mun nyt-jo-entisen poikaystävän, jonka kanssa pidin yhtä viime kesään asti. Siitä se alamäki alkokin. Jokainen perjantai oli pizza-perjantai. Kerran viikossa oli kiva käydä kiinalaisessa. Lauantaisin oli kiva syödä sipsiä ja syödä karkkia samalla kun kattoo leffaa. Jääkaapissa oli vaan limua. Mies treenasi ihan tosissaan ja olikin tosi timmissä kunnossa, mut meikäläisen ruoansulatus ei pystynyt käsittelemään sitä kaikkea paskaa ja kiloja, tai no, mun tapauksessa senttejä, on aina vaan tullut lisää.

Viime kesänä kaikki sit oikeestaan muuttu. Mulla todettiin keliakia ja pizzaa ei voinut enää tilata, mäkkärissä ei jaksanut odotella gluteenittomia hampurilaisia. Kiinalaisessa tarjoilijat harvemmin ymmärsi koko sairautta enkä uskalla ottaa riskejä. Syksyllä lähdin vaihtoon 9 kuukaudeksi. Ahh, keliakian ihmemaa! Kaikkea sai gluteenittomana. Kyseinen maa nyt sattuu myös olemaan siiderin ihmemaa ja vaihtarina ulkona tuli käytyä no, ei päivittäin, mut sanotaanko nyt vaikka et useammin kun kolme kertaa viikossa. 

Ruokavalio siis parani huomattavasti viime kesänä, mutta alkoholin kulutus kasvo ihan huimasti. Saatoin viime talven aikana syödä 1000 kaloria päivässä, mutta illalla kun kiskoi useamman tuopin ja/tai muun juoman naamariin niin eihän ne kilot mihinkään lähtenyt.

Käytännössä mun kilot on tullut lukion ja ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aikana, viime vuosi lähinnä ylläpiti mun painoa vaan. Ei siis pitäis olla kovin vaikee nakki laihtua kun alkoholin kulutus on taas vähentynyt? Eiks se niin mee et jos syö vähemmän kun kuluttaa niin laihtuu? 

Mun ainut ongelma nyt vaan on se, että syön suruuni. Tämän kun yhdistää siihen että oon ollut enemmän tai vähemmän masentunut viimeset 10 vuotta (lukuunottamatta tota vaihtovuotta jolloin oli varmaan onnellisin koko elämäni aikana) niin voi laskea mikä lopputulos on. Nyt oon ollut ostamatta karkkia kaks viikkoa. Kaks viikkoa! Okei, oon syönyt karkin tai kaks jos joku on tarjonnut, koska en jaksa alkaa selittelemään. Jos kieltäydyn kerrankin niin alkaa hillitön kysely "ootsä jollain dietillä?" Oon, mut en haluu että te tiedätte siitä.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Viikon 27 liikunnat


Maanantai: -
Tiistai: Crosstrainer 20min + Core 30min
Keskiviikko: Salilla personal trainerin kanssa 55min + crosstrainer 15min
Torstai: Crosstrainer 30min + Core 30min
Perjantai: Kävely-hölkkä yhdistelmä 45min
Lauantai:-
Sunnuntai: Body Pump 60min
Eniten varmaan koko viikossa ärsyttää etten ehtinyt Body Balanceen, koska olin töissä. Tosta eilisen pumpista on kyl pakko sanoa, että olin niin ylpee itestäni sen jälkeen! Siis mähän yleensä meen intoa täynnä pumppiin ja 15 minuutin jälkeen yleensä sit vannon etten koskaan enää tuu uudelleen. Kävin siellä viime sunnuntaina ja meinasin pyörtyä hauisbiisin aikana. Eilen pakotin itteni uudelleen sinne ja tällä kertaa oli paljon helpompi tehdä! Inhoon vaan sitä olkapääbiisiä niin paljon ettei mitään rajaa! Mun ylävartalossa ei käytännössä oo ollenkaan lihaksia...
Sen mun PT:kin on huomannut ja keskiviikkona se laittokin mut tekee TRX:llä ihan pirun kauan. Samoin avustettuja dippejä tein itku kurkussa. Toisaalta jalkoja kun tein nii se sai ihan huolella latoo lisää niitä painoja sinne. 
Mua vähän ärsyttää, että en koskaan ehdi salille, jos oon lauantaina töissä. Pääsen klo 16 ja sali menee kiinni klo 17, joten kun ottaa huomioon puolen tunnin matkan nii siinä ei paljon ehtis treenaamaan... Mut onneks nyt noita lauantaivuoroja mulla ei ookkaan ennen elokuuta ja sillonkin taitaa olla vaan yks vuoro! 
Haluisin kokeilla spinningiä TAAS mut en tiedä oonko päässy mun traumoista yli. Asuin vuoden ulkomailla ja siellä mun salilla spinningissä kävi vaan paikallisen urheilujoukkueen pelaajia. Ne oli siis kaikki miehiä. Ne mulkoili mua niin vihasesti siellä, etten uskaltanut mennä enää takasin sinne spinningiin. No, epäilen et suomalaiset miehet ei kovin sankoin joukoin spinningissä käy... Ehkä sit ens viikolla mä uskallan! :)


Alku

Moikka! Mä tarviin motivaatiota, mutta en haluu kertoa tästä kenellekkään julkisesti. Mitä jos epäonnistunkin? Mitä ihmiset sit sanois? 

Mulla on siis projekti. Oon päättänyt, että kesällä 2014 mä käytän shortseja. Kesällä 2014 mä aion käyttää tiukkaa toppia. En tiedä paljon painan. En oon käynyt vaa'alla ehkä yläasteen jälkeen. Nyt oon 22. En vaan uskalla. Viimeksi kun kävin, sairastuin jonkunlaiseen diagnosoimattomaan bulimiaan. Mulle merkkaa vaan yks asia ja se on makkaroiden koko. Kesällä 2014 aion mahtua farkkuihin, joiden tuumakoko ei ala kolmosella ja paitaan jonka koko ei ala nelosella. 

Koska en halua tietää painoani (tiedän, pitäis ehkä tietää, mutta en vielä pysty siihen... Mun yks tavote on että syksyllä uskallan punnita itteni.) niin oon mitannut itteni ja näitä mittoja seuraamalla pidän itteni ja toivottavasti tänne ilmestyvät lukijatkin informoituina, että missä mennään. Lätkäsen tänne kuvatkin varmaan tällä viikolla jossain vaiheessa.

Reiden ympärys: 65cm
Hauiksen ympärys: 34cm
Vatsan ympärys navan kohdalta: 92cm
Takapuolen ympärys: 114cm

Mitä mä sit oon tähän asti tehnyt? Oon liittynyt salille, jossa mun on pakko olla jäsenenä vähintään vuosi. On joo kokeiltu saleja ilman sitoutumista, mutta kun jaksan käydä niissä tasan kuukauden. Nyt raha menee tililtä joka kuukausi, joten pakko on myös sinne salille mennä sit... Oon nyt pari viikkoa käynyt salilla ja jumpissa noin 4-5 kertaa viikko ja eilen alotin myös hölkkäämisen pitkästä aikaa, mutta en oo varma kestääkö mun vanha rasitusmurtuma juoksua, mutta katellaan varovasti. Päivittelen tänne aina viikon lopulla kyseisen viikon liikunnat ja toivottavasti näin saan itteni motivoitua salille useammin. Saatte haukkua mua, jos liikunnat alkaa näyttämään huonoilta!

Ruokavalion suhteen oon jättänyt suurimman osan herkuista pois ja koitan saada pidettyä kalorit noin 1400 ja 1600 kalorin välillä, mutta mun ongelmana noiden herkkujen jäätyä pois on, että syön vähän liiankin vähän ja lisäksi se vanha bulimiapeikko vaanii aina kun sallin itselleni pienenkin herkun.

Käytän laskemisessa apuna kiloklubia ja ihan perinteistä vaakaa ja kynää ja paperia. Koitan pitää täällä jonkunlaista ruokapäiväkirjaakin, ainakin joskus.

En mä tiedä mitä muuta voisin tähän hätään kertoa... Kerron kyllä myöhemmin mun liikuntahistoriasta ja siitä miten tähän ollaan tultu.