Muistan että ensimmäisen kerran oon itkenyt mun koon takia kun olin 9-vuotias. Tanssin yläasteen loppuun asti tosissani balettia ja noh, sanotaanko jos tissit on kokoa 75E niin vartalo ei ehkä oo ihan balettitanssijalle ihanteellisin. Mulla oli jo pienenä paksut reidet ja pömppömaha. 9-vuotiaana mun baletinopettaja kerto mulle että pitäis laihduttaa tai muuten mun on turha jatkaa tanssimista.
En tiedä mistä se tuli et oisin ollut lihava. Meillä kotona on syöty aina normaalisti ja olin ihan normaalikokonen lapsi. En oo varmaan koskaan syönyt pizzaa tai hampurilaisia vanhempieni kanssa. Karkkipäivä mulla oli siihen asti että aloin ite ostamaan omat karkkini.
12-vuotiaana en kestänyt ja vaihdoin tanssikoulua. Tanssin yläasteen loppuun asti, mutta tiesin jo varmaan seiskaluokalla että mun vartalo on esteenä mun urahaaveille. Yläasteella mua kiusattiin tosi pahasti ja se on jättänyt omat jälkensä mun itsetuntoon (kerron tästä erikseen lisää). Kolme vuotta "läski" huutoja aiheutti sen että aloin yrjöämään ruokiani säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tapasin yläasteen jälkeen mun nyt-jo-entisen poikaystävän, jonka kanssa pidin yhtä viime kesään asti. Siitä se alamäki alkokin. Jokainen perjantai oli pizza-perjantai. Kerran viikossa oli kiva käydä kiinalaisessa. Lauantaisin oli kiva syödä sipsiä ja syödä karkkia samalla kun kattoo leffaa. Jääkaapissa oli vaan limua. Mies treenasi ihan tosissaan ja olikin tosi timmissä kunnossa, mut meikäläisen ruoansulatus ei pystynyt käsittelemään sitä kaikkea paskaa ja kiloja, tai no, mun tapauksessa senttejä, on aina vaan tullut lisää.
Viime kesänä kaikki sit oikeestaan muuttu. Mulla todettiin keliakia ja pizzaa ei voinut enää tilata, mäkkärissä ei jaksanut odotella gluteenittomia hampurilaisia. Kiinalaisessa tarjoilijat harvemmin ymmärsi koko sairautta enkä uskalla ottaa riskejä. Syksyllä lähdin vaihtoon 9 kuukaudeksi. Ahh, keliakian ihmemaa! Kaikkea sai gluteenittomana. Kyseinen maa nyt sattuu myös olemaan siiderin ihmemaa ja vaihtarina ulkona tuli käytyä no, ei päivittäin, mut sanotaanko nyt vaikka et useammin kun kolme kertaa viikossa.
Ruokavalio siis parani huomattavasti viime kesänä, mutta alkoholin kulutus kasvo ihan huimasti. Saatoin viime talven aikana syödä 1000 kaloria päivässä, mutta illalla kun kiskoi useamman tuopin ja/tai muun juoman naamariin niin eihän ne kilot mihinkään lähtenyt.
Käytännössä mun kilot on tullut lukion ja ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aikana, viime vuosi lähinnä ylläpiti mun painoa vaan. Ei siis pitäis olla kovin vaikee nakki laihtua kun alkoholin kulutus on taas vähentynyt? Eiks se niin mee et jos syö vähemmän kun kuluttaa niin laihtuu?
Mun ainut ongelma nyt vaan on se, että syön suruuni. Tämän kun yhdistää siihen että oon ollut enemmän tai vähemmän masentunut viimeset 10 vuotta (lukuunottamatta tota vaihtovuotta jolloin oli varmaan onnellisin koko elämäni aikana) niin voi laskea mikä lopputulos on. Nyt oon ollut ostamatta karkkia kaks viikkoa. Kaks viikkoa! Okei, oon syönyt karkin tai kaks jos joku on tarjonnut, koska en jaksa alkaa selittelemään. Jos kieltäydyn kerrankin niin alkaa hillitön kysely "ootsä jollain dietillä?" Oon, mut en haluu että te tiedätte siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti